HARRASTUNEISUUS

LIIKUNTA

 

 

Liikunta on minulle elämäntapa, mikä varmasti johtuu siitä, että sillä on aina ollut todella suuri rooli perheessämme. Lomamatkojen majoituskin valitaan sen mukaan, mistä on helppo lähteä urheilemaan. Voisin kirjoittaa ja puhua (ja lukea) kaikesta liikuntaan liittyvästä loputtomiin. Sen vuoksi tässä Sportfoliossa onkin Essi pohtii -osio, jonne voin kirjoittaa auki ajatuksiani erilaisista liikuntaan ja terveyteenkin liittyvistä asioista. Opiskeleminen liikunta-alalla on unelmieni täyttymys ja toivon todellakin tulevan ammattini liittyvän jollakin tapaa liikuntaan ja urheiluun.

 

Niin sanottu oma lajini on koripallo, jota pelasin tavoitteellisesti kilpatasolla kahdeksan vuoden ajan. Koripallouralta on muistona B- ja A-tyttöjen SM-pronssimitalit, joista olen todella ylpeä. Nykyään liikun omatoimisesti päivittäin. Kuntosalilla käyminen sekä juoksu ja hiihto ovat lähinnä sydäntä. Lumilautailusta olen myös innostunut, se on superkivaa! Liikunnan, kuten muidenkin asioiden parissa pidän siitä, että saan haastaa itseäni. En koskaan mene sieltä, mistä aita on matalin. Suhteestani liikuntaan voit lukea enemmän Minä pedagogina -otsikon alta.

 

 

MUSIIKKI

 

Meidän perheessämme liikunnan lisäksi myös musiikki on ollut tärkeää. Perheen naisten pianonsoittoharrastusten myötä meillä on kuunneltu paljon musiikkia laidasta laitaan. Kävin pianotunneilla musiikkiopistolla seitsemän vuoden ajan.

 

Rakkaana muistona lapsuudesta minulla on se, kun ennen nukkumaanmenoa äiti tai iskä lauloivat aina iltalaulun. Tämän ihanan perinteen olen ottanut omakseni lastenhoitokeikoille. Hoitolapseni ovat tottuneet nopeasti siihen, että minun kanssani saa toivoa jonkin iltalaulun nukkumaan mennessä.

 

Meidän suvun kaikkiin juhliin kuuluu olennaisena osana ihanat ja liikuttavat laulu- ja soittoesitykset. Niistä tämä tyttö ei koskaan selviä kuivin silmin. Myös musiikin merkityksestä elämässäni voit lukea lisää Minä pedagogina -osiosta.

 

LUONNOSSA LIIKKUMINEN

 

 

Yhdet parhaimmista muistoista lapsuudestani liittyvät perheen kanssa tehtyihin retkiin luonnossa. Perheen koiran ansiosta luonnossa tulee liikuttua edelleen todella paljon ja koiralenkit metsässä ovatkin parasta tekemistä, mitä kotona tiedän. Lapin AMK:n liikunnanohjaajakoulutuksen Luontoliikunta ja -matkailu -opintojaksolla olimme koko luokka viisi päivää Pyhä-Luoston kansallispuistossa vaeltamassa. Alla omia mietteitäni luokan kanssa tehdyn reissun jälkeen.

 

"Ei voi olla tyttö onnellisempi, kun saa elää viikon ulkona, huiputtaa pari tunturia, vaeltaa rinkka selässä, ihailla auringonnousuja ja -laskuja, nukkua neljä yötä teltassa, tehdä havaijinpataa trangialla, hakata halkoja, nähdä revontulia, katsella nuotiolla tähdenlentoja, syödä hunajasuolattuja pähkinöitä, pureskella aamuisin yön aikana jäätynyt hammasharja käyttökuntoon ja käyttää pipoa 24/7. Ja kokea tää kaikki omien parhaiden ystävien kanssa. Mulla on aika kiva koulu ja toinen perhe!"

 

 

LASTEN KANSSA OLEMINEN

 

 

Olen aina tykännyt tosi paljon lasten kanssa olemisesta. 6-luokkalaisesta asti olen käynyt hoitamassa säännöllisesti eri perheiden lapsia. Lasten kanssa parasta on, kun he osoittavat tyytyväisyytensä tilan niin suorasukaisesti. Koskaan ei tarvitse miettiä, että mitähän tuo nyt ajattelee. Lapsilta on ihana saada välitöntä positiivista palautetta hymyjen, halausten ja hassujen kertomusten muodossa. Osaan asettua lapsen tasolle ja pystyn olemaan heidän kanssaan täysin oma itseni. Lastenhoitohommat ovat hyvää vastapainoa muulle elämälle. Myös lasten liikuntakerhon ohjaaminen on hauskaa hommaa, eikä tunnu lainkaan työltä! Lastenhoitotöissä periaatteeni on se, että minun kanssani ei tuijoteta television tai tietokoneen ruutua, koska aina voi keksiä jonkin kivan leikin, askartelun tai muun tekemisen. Myös suhteestani lapsiin voit lukea lisää Minä pedagogina -osiosta.

 

ORGANISOINTI JA VAIKUTTAMINEN

 

Minua on aina kiinnostanut se, kuinka omilla toimilla on mahdollista vaikuttaa ympäristöön ja sen muuttumiseen. Nuorempana olin niin ujo, etten uskaltanut hakea oppilaskuntaan tai muuhun sellaiseen. Sen sijaan olen toiminut yläasteella tukioppilaana ja nyt ammattikorkeakoulussa opiskelijatuutorina. Tuutorina oleminen oli mielestäni todella antoisa kokemus. Oli mahtavaa saada tutustua paremmin niin omiin tuutorkollegoihin kuin tietysti uusiin opiskelijoihinkin. Yhdessä tekeminen ja suunnitteleminen olivat mielestäni näidenkin hommien parasta antia. Tuutoriksi pääseminen oli minulle kunnia-asia ja osoitus siitä, että näyttäydyin vastuuntuntoisena ja luotettavana henkilönä tehtävään.

 

Ehkä tuutorhommista innostuneena hainkin opintojeni toisena vuotena Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelman opiskelijajärjestö Liikaan. Minut valittiin hakemaani tehtävään järjestön sihteeriksi. Sihteerinä toimiessani kykenin hyödyntämään vahvuuksiani järjestelmällisenä ja ahkerana toimijana. Oli hienoa päästä vaikuttamaan muiden opiskelijoiden puolesta sekä järjestää heille erilaisia yhteisiä tapahtumia.

 

SAAVUTUKSIA

 

Haluan tuoda esille muutaman minulle todella tärkeän saavutuksen. Nämä saavutukset ovat mielestäni niitä kaikkein parhaimpia ja arvostettavimpia. Ne ovat osaltaan olleet mukana tekemässä minusta juuri tällaisen kuin nyt olen.

 

 

"All progress takes place outside the comfort zone."